Maan yhtenäinen historia yltää 530-luvun alkupuolelle. Slaavien ensimmäisestä ryhmittymästä todistaa 600-luvun puolivälin Samon valtakunta ja sen jälkeen Suur-Määrin valtakunta. Tärkeä virstanpylväs slaavien alueiden kokonaiskehityksen kannalta oli lähetyssaarnaajaveljesten Kyrilloksen ja Metodioksen saapuminen vuosien 863 ja 864 vaihteessa Suur-Määrin valtakuntaan. Tämän jälkeen Raamatun ja jumalanpalvelusten kielenä käytettiin muinaiskirkkoslaavia, jota slaavit pystyivät ymmärtämään. Suur-Määrin valtakunta hajoaa ja lakkaa olemasta 990-luvun alkupuolella. Valtakunnan raunioista syntyy tšekkiläisen valtion ensimmäinen muoto.
Ensimmäinen historiankirjoituksen mainitsema böömiläisten hallitsija Bořivoj hallitsi vuosina 874 – 891. Arkkipiispa Metodiokselta 880-luvulla kasteen saanut Přemysl-sukuun kuuluva ruhtinas Bořivoj edesauttoi huomattavalla tavalla kristinuskon leviämistä Böömin alueella. Hänen hallintokautensa aikana rakennettiin silloisen Böömin ensimmäiset kirkolliset rakennukset. Ensimmäinen kristillinen kirkko rakennettiin Levý Hradeciin (nykyään Roztoky u Prahy), josta Bořivoj I hallitsi maata tuohon aikaan. Myöhemmin hän rakennutti Vltava-joen varrella olleen pakanallisen uhripaikan tilalle pienen, neitsyt Marialle pyhitetyn kirkon. Bořivoj I:n pojan Spytihněv I:n hallituskauden aikana alueella alkoi muodostua linnoitus, myöhemmin ruhtinaan palatsi. Itse asiassa näin sai alkunsa Prahan linna, josta Spytihněv I hallitsi. Hänen kuolemansa jälkeen valta siirtyi nuoremmalle veljelle Vrastislav I:lle, jolla oli pojat Václav ja Boleslav. Vrastislavin kuoleman jälkeen (v. 921) valta oli Vrastislavin vaimolla, Drahomíralla, kunnes Václav varttui aikuiseksi. Václav ryhtyi hallitsemaan maata äitinsä jälkeen noin vuonna 924. Ruhtinas Václav perusti 920-luvun jälkipuoliskolla Prahan linnan suojaan Pyhän Vituksen katedraalin ja sai katedraalia varten saksilaiselta kuningas Henrikiltä Saksin suojeluspyhimyksen, Pyhän Vituksen pyhäinjäännökset. Václavin ja hänen veljensä, Boleslavin välillä oli usein erimielisyyksiä, jotka päättyivät todennäköisesti 28. syyskuuta 935 tapahtuneeseen ruhtinas Václavin murhaan, jonka kertoman mukaan järjesti Boleslav, joka istuutui veljensä kuoleman jälkeen Prahan valtaistuimelle. Václav julistettiin pyhimykseksi 1200-luvun jälkipuoliskolla ja hänestä tuli erottamattomalla tavalla tšekkien suojeluspyhimys.
Václavin veljen, ruhtinas Boleslavin osuus tšekkiläisessä valtiollisessa kehityksessä on kiistaton. Hänen toimintansa ansiosta syntyi Prahan piispanistuin, jonka johtoon asetettiin vuonna 982 Slavníkovec-sukuun kuuluva ja myöhemmin kanonisoitu Vojtěch, Břevnovin luostarin (998) perustaja. Vojtěch pyrki parantamaan suhteita kirkon ja yhteiskunnan välillä ja edisti ansiokkaasti kristinuskon leviämistä Keski-Euroopassa tšekkien alueen lisäksi myös puolalaisten ja unkarilaisten alueella. Vojtěch tai hänen kumppaninsa kastoivat heidän tulevia kuninkaitaan.
Aina vuoteen 1212 asti oli tšekkien asuttama alue pelkkä ruhtinaskunta. Kyseisenä vuonna Rooman keisari ja Sisilian kuningas Fredrik II antoi Ottokar I:lle Sisilian kultaisen bullan, jolla Böömin ruhtinaskunta ylennettiin kuningaskunnaksi ja jolla taattiin kruunun periytyminen. Hänestä tuli Böömin ensimmäinen kuningas. Hänet kruunattiin vuonna 1198 ja uudestaan vuonna 1203.
Koko historiansa ajan tšekkiläinen valtio on koostunut Böömin kuningaskunnan lisäksi Määrin maakreivikunnasta (tunnustettu Regensburgin valtiopäivillä vuonna 1182). Přemysl-suku hallitsi keskeytyksettä aina vuoteen 1306, jolloin suvun hallintokausi päättyi kuningas Václav III:n murhaan Olomoucissa.
Václav III:n kuoleman jälkeen Přemysl-suku hallitsi ainoastaan äidinpuoleisten perillisten toimesta. Böömin kruunu siirtyi Luxemburgin suvun haltuun. Luxemburgin suku hallitsi maata vuoteen 1436 asti. Yksiselitteisesti merkittävin Luxemburgin suvun hallitsija oli Böömin kuningas ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija Kaarle IV. Hänen hallintokautensa aikana Böömi elää suurinta kukoistuskauttaan. Prahasta tulee tärkeä eurooppalainen keskus. Prahan arkkipiispanistuin, Pyhän Václavin kruununjalokivet ja Pyhän Václavin perinne syntyvät. Kaarle IV perustaa Prahan yliopiston, Prahan Uusikaupunki syntyy ja useita merkittäviä rakennuksia rakennetaan, niiden joukossa muun muassa Karlštejnin linna ja Kaarlen silta. Kaarle IV:n kuoleman jälkeen valtaan tulee hänen poikansa Václav IV. Václav IV:n hallintokaudella maa ajautuu kaaokseen. Maassa esiintyy uskonnollisia rauhattomuuksia, jotka huipentuvat vuonna 1415 roomalaiskatolista kirkkoa kritisoineen ja uudistusta vaatineen saarnaajan, Jan Husin polttamiseen roviolla. Tämän seurauksena hussilaissodat alkavat Böömissä ja osassa keski-Eurooppaa.
Vuonna 1526 Böömin valtaistuimelle nousee Habsburg-suku (Ferdinand I Habsburgilainen) ja Böömistä tulee osa Habsburgien valtakuntaa. Merkittävimpänä hallitsijana vuoden 1526 jälkeen pidetään Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Rudolf II:ta, joka kruunattiin Böömin kuninkaaksi vuonna 1575 ja myöhemmin Saksan kuninkaaksi. Hänen hallintokautensa aikana Praha kukoistaa ja kaupungista tulee jälleen moderni eurooppalainen keskus. Hänen kuolemansa jälkeen (v. 1612) Habsburgeja vastaan on useita Böömin säätyjen johtamia kansannousuja, jotka päättyvät 8. marraskuuta 1620 säätyjen tappioon Valkeavuoren taistelussa. Eurooppa on kolmikymmenvuotisen sodan partaalla. Böömissä alkaa voimakas uudelleen katolistaminen, joka päättyi vasta Joosef II:n toteuttamien uudistusten myötä vuonna 1781.
Tšekin maiden alueella alkaa 1800-luvun alkupuolella kansallinen herääminen. Kansallisten herättäjien, kuten František Palackýn, Josef Dobrovskýn, Josef Jungmannin ja Karel Havlíček Borovskýn ansiosta alkaa modernin tšekin kielen kehittäminen.
Ensimmäisessä maailmansodassa kärsimänsä tappion seurauksena Itävalta-Unkari hajoaa. Tämän seurauksena syntyy 28. lokakuuta 1918 Tšekkoslovakian tasavalta, jonka ensimmäiseksi presidentiksi valitaan Tomáš Garrigue Masaryk. Maailmansotien välistä aikaa (1918 – 1939) kutsutaan ensimmäiseksi tasavallaksi. Ensimmäisen tasavallan aikana Tšekkoslovakian tasavalta kuului Euroopan taloudellisesti kehittyneimpiin valtioihin, erityisesti koneenrakennusteollisuuden alalla.
Ensimmäisen tasavallan olemassaolo päättyi vuonna 1939 natsi-Saksan miehitykseen Münchenin sopimuksen (9/1939) solmimisen jälkeen. Maa jakaantui Böömin-Määrin protektoraatiksi ja Slovakian valtioksi. Maa yhdistettiin uudelleen Saksan hävittyä sodan ja Edvard Benešin johtaman pakolaishallituksen palattua Lontoosta.
Toisen maailmansodan jälkeisestä Euroopan etupiirijaosta johtuen Tšekkoslovakia joutui Neuvostoliiton vaikutuspiiriin, mikä edesauttoi kommunistien valtaanpääsyä helmikuun 1948 vallankaappauksessa. Vuonna 1960 valtion nimi muutettiin Tšekkoslovakian sosialistiseksi tasavallaksi. Vuonna 1968 joukko uudistusmielisiä kommunisteja yritti yhteiskunnan osittaista demokratisointia. Pyrkimykset kuitenkin tukahdutettiin, kun Varsovan liiton joukot miehittivät maan saman vuoden elokuussa. Demokratisointipyrkimysten epäonnistumisen jälkeen alkoi vuoden 1969 aikana ns. normalisaatio, jota voidaan luonnehtia aikana, jolloin valtionkoneisto vainosi kaikkia sellaisia henkilöitä ja toimintoja, jotka eivät samaistuneet neuvostomiehitykseen ja sitä seuraavaan normalisaatioon.
Demokratisointipyrkimykset alkoivat lisääntyä myös muissa itäisen Euroopan, ns. Itäblokin maissa 1980-luvun alkupuolella. Tšekkoslovakiassa tapahtumat huipentuivat vuoden 1989 marraskuussa niin sanottuun samettivallankumoukseen. Kansan painostuksen johdosta kommunistit luopuivat vallasta ja poliisikoneiston käytöstä kansaa vastaan. Liittokokous valitsi 29. joulukuuta 1989 presidentiksi uuden demokraattisen ryhmän (Kansalaisfoorumin) ehdokkaan ja edustajan, Václav Havelin, joka ohjasi Tšekin ja Slovakian liittotasavallan vapaisiin vaaleihin kesäkuussa 1990 yli 40 vuoden tauon jälkeen.
Tammikuun 1. päivänä vuonna 1993 Tšekin ja Slovakian liittotasavalta jaettiin yhteisestä sopimuksesta kahdeksi itsenäiseksi valtioksi, Tšekin tasavallaksi ja Slovakian tasavallaksi. Vuonna 1999 Tšekin tasavalta liittyi Natoon ja vuonna 2004 Euroopan unioniin.
Nykyään Tšekin tasavalta on moderni ja demokraattinen valtio, jolla rikas historiallinen ja kulttuuriperintö.
